Erään lähiliikuntapaikan tarina

Oli synkkä ja myrskyinen syksyinen ilta armon vuonna 2019…tai ainakin synkkä, kun saapastelin Itiksen Stoan kirjastoon. Kirjastossa esiteltiin OmaStadi-hanketta. Vaihdoin muutaman sanasen hankkeeseen liittyen ja mietin voisinkohan saada paikallisen urheiluseuran innovoimaan jotain liikuntaan liittyvää kivaa. Otin laput ja liput mukaan ja vein ne seuraavaan hallituksen kokoukseen. Aika nopeasti syntyi idea lähiliikuntapaikasta sekä juoksuradasta fudiskentän ympäri. Vielä kun muutama hallituksen jäsen lähti innolla edistämään projektia, niin tuumasta toimeen, nakitimme seuran toiminnanjohtajan laittamaan ehdotuksemme eteenpäin.

Suunnittelu hommeleita

Ensimmäisen kerran alueen kaikkien hankkeiden puuhahenkilöt kokoontuivat Stoan isoon saliin puimaan josko ehdotuksia voisi yhdistää ja antamaan lisäselvityksiä. Seuraavassa vaiheessa karsittiin juoksurata ajatus, jonka vuoksi olisi pitänyt tehdä opetusviraston hallinnoimalla alueella massiivisia maansiirtotöitä sekä siirtää kentän korkeaa aitaa. Onneksi saimme kuitenkin kevyemmän, valaistun ”hölkkälenkin”. Hyvänä puolena oli liikunta laitteiden lukumäärän lisääminen!

Budjetti 290 000€

Sitten seurasi äänestys joka oli äärimmäisen tiukka. Lopulta hanke sai 865 ääntä ja pääsi toteutettavien hankkeiden joukkoon !

Vielä kerran pääsimme suunnittelemaan tulevaa, tällä kertaa oikein kaupungintalon lihapatojen ääreen…no voileipä ja salaattia se taisi olla. Valittiin laitetoimittaja ja halutut laitteet sekä niille väri… joka sattui sopimaan urheiluseuramme väreihin. Paikalla oli myös arkkitehti joka tehtävä oli suunnitella kilut ja kalut paikoilleen sekä tietenkin mahdolliset istutukset, valaistus jne. Laitteiden valinnassa konsultoimme ammattilaista, jotta tulee monipuolista ja asianmukaista liikettä kinttuihin ja kroppaan. Tästä kerrasta jäikin sitten elinikäinen muisto kun kesken suunnittelun jouduin poistumaan. Lapsi oli telonut itsensä taekwondo treeneissä, seitsemän tikkiä ja komea mustelma silmäkulmaan.

Pikkuhiljaa hyvä tulee

Stadin hommat, niin kuin tiedätte alkaa ja päättyy, kysymys kuuluu milloin. Aikaa siihen meni, mutta lopputulosta kannatti odottaa. Veikkaanpa ettei tuolle paikalle olisi lähiliikuntapaikkaa koskaan syntynyt ellei tätä hanketta olisi kukaan vienyt eteenpäin ja on se valaistu polkukin rauhoittanut pimeän metsikön puuhasteluja. Toki olisin ne lyhyet kuntoportaat vielä polun varteen halunnut, mutta Budjetti ei antanut myöden. Haluankin kiittää Tiinaa, Aulia, Panua sekä tietysti Valtin henkilökuntaa sekä kaikkia jotka tykkäsitte/jaoitte ja hehkutitte sosiaalisessa mediassa hanketta, ilman teitä tuolla paikalla olisi pelkkä roskainen nurmikko.